sunnuntai, 11. maaliskuu 2007
Tässä muistojen päiväkirjassa ei loppua olekaan.
Muistan vieläkin. Sanasi kaikuvat korvissani kuin ne olisivat loppuelämäksi iskostunet pääni sisään.
" Olet minulle maailman tärkein ihminen. "
Rutistit minua kuin viimeistä päivää, " Minulla on ollut niin ikävä sinua" .
Tekisin mitä vain, jos saisin palata ajassa takaisin noihin hetkiin.
But I know,
those words were meaningless
but unforgettable.
En ole vieläkään käynyt lääkärissä.
Tällä viikolla aioin soittaa sinne ja varata ajan, mutta en uskaltanut.
Yritän huomenna uudestaan.
Kommentit